Salaperäisyyttä hohteleva kuukivi

On aika tutustua kivimaailman yhteen mystiseen kaunottareen, kuukiveen.  Kiven salaperäinen hohto houkuttelee katselijaansa pienen maagikon lailla puoleensa. Sen maitomainen pinta ja ajoittainen, utuinen välke tekevät siitä kiehtovan lisän koruntekijän kivivalikoimaan ja kenen tahansa korulippaaseen.

Kiven sävy vaihtelee luonnonvalkoisesta harmaan kautta pehmeään persikkaan tai sinertävään. Tyypillistä kuukivelle on sen adularesenssi – valon heijastuma, joka saa kiven näyttämään siltä, että se hohtaisi sisältäpäin. Tämä optinen ilmiö muistuttaa hieman revontulien leikkiä kivessä. Kuvassa näkyvä kuukivi kuuluu omaan korukivikokoelmaani - ja odottelee  pääsevänsä koruksi.

Kuukiven alkuperä ja ominaisuudet

Kuukiveä louhitaan eri puolilla maailmaa, mutta laadukkaimmat yksilöt tulevat usein Intiasta ja Sri Lankasta. Eri alkuperät voivat vaikuttaa kiven väriin ja hohtoon: esimerkiksi sinertävä kuukivi on harvinaisempaa ja siksi arvostettua.

Kuukivi kuuluu maasälpämineraaleihin, kuten aurinkokivikin. Vaikka nämä kaksi kiveä eroavat toisistaan ulkoisesti, niissä on sama rakenteellinen perusta – ja joskus ne esiintyvät jopa yhdessä. Kiven nimi juontuu mineraalin sisäosissa välähtävästä valoilmiöstä, joka johtuu valon taipumisesta kivessä olevien ortoklaasi- ja albiittikerrosten läpi.

Kivi täynnä symboliikkaa

Kuukiveen liittyy runsaasti myyttejä ja uskomuksia:

Intia: Kuukiveä pidetään pyhänä ja se liitetään kuujumala Chandran energiaan. Uskomusten mukaan kiven hohto voimistuu täydenkuun aikaan ja heikkenee uudenkuun aikaan. Kuukiveä on myös pidetty hyvän onnen tuojana ja se on ollut perinteinen häälahja Intiassa.

Antiikin Rooma: Roomalaiset uskoivat kuukiven olevan muodostunut kuunvalon säteistä ja liittivät sen kuujumalatar Dianaan. He uskoivat, että kuukivi tuo rakkautta, vaurautta ja menestystä. Rakastavaiset saattoivat saada tietoa suhteensa tulevaisuudesta pitämällä kuukiviä suussaan täydenkuun aikaan.

Antiikin Kreikka: Kreikkalaiset yhdistivät kuukiven kuujumalatar Seleneen ja uskoivat sen tuovan selkeyttä ja intuitiota. Erään legendan mukaan kuukivet syntyivät Selenen kyynelistä, kun hän suri kuolevaista rakastettuaan Endymiosta.

Keskiajan Eurooppa: Keskiajalla kuukiveä pidettiin "matkustajan kivenä", jonka uskottiin suojelevan yöllä matkustavia. Myöhemmin se nousi suosioon Art Nouveau -kaudella, jolloin sitä käytettiin laajasti koruissa.Rakastavaiset saivat legendan mukaan tietoa tulevaisuudestaan, jos he kumpikin pitivät kuukiveä suussaan täydenkuun aikaan.

Kiviterapiassa kuukiven sanotaan ohjaavaan kantajaansa kohti uusia alkuja, sillä se tukee erityisesti kasvua ja kehitystä. Se liitetään myös onnellisuuteen, myötätuntoon, epäitsekkyyteen, sekä rakkauden ja toivon tunteisiin. Sen sanotaan olevan erityisen hyvä voimakivi stressiin ja epävarmoiksi koettuihin aikoihin.

Kuukivi koruissa

Viime vuosina kuukiven suosio on kasvanut erityisesti niiden keskuudessa, jotka etsivät koruilta jotain herkkää ja ajattoman hillittyä. Vaikka kivi ei välkehdi timanttien lailla, sen sisäinen valo tuo koruun hienostunutta syvyyttä. Kuukivi toimii hyvin sekä yksinkertaisissa hopeakoruissa että pehmeissä, luonnon sävyjä korostavissa uniikkikoruyksilöissä.

Koruntekijän näkökulmasta kuukivi vaatii huolellista käsittelyä. Se on suhteellisen pehmeä (Mohsin kovuus noin 6–6,5), eikä kestä kovia iskuja tai voimakasta hankausta. Siksi se ei ole parhaimmillaan sormuksissa eikä rannekoruissa, joissa kivi joutuu kohtaamaan usein kolhun jos toisenkin. Sen sijaan se sopii mainiosti koruihin, joissa kivi ei joudu mekaanisen rasituksen kohteeksi, eli korvakoruihin ja kaulakoruihin.